Päivän syömiset:
- 2 hapankorppua 74 kcal (en siis laske juustoa,kurkkua ja margariinia mukaan)
- kahvia
- 1 nakki 50 kcal
Repsahdin kuitenkin neekerinsuukkoon (pieneen, 58 kcal) josta en aio potea huonoa omaatuntoa, sillä se nyt ei niin paljoa vaikuta. En aio silti jatkossakaan antaa itseni repsahtaa enempää, tuokin oli viimeinen laatuaan, ainoa herkku joka mulla on jäljellä on yksi suklaamuffinssi, mutta jos saan painon ennen sen pilaantumista alle 50, olkoon se palkintona :D Rahaakaan ei ole, joten en voi edes ostaa naposteltavaa :D
Liikunnat:
- 2 x treeni, toisella kertaa x-hyppyjä 100, mutta jätin pois punnerrukset koska nyt jo sattuu olkapään lihaksiin (tohon kainalon kohdalle, hmm vaikea selittää kohtaa mutta punnerruksia tekevät varmaan tietävät. Kainalosta kun nousee etukautta hetken matkaa olkapäätä kohti, siinä on joku ojentaja tai joku xd)
Yhteenvetona:
182 kcal - 200 kcal = - 18 kcal
Toki tosta kahvista + happarin päällisistä tulee enemmän, mutten jaksa alkaa punnita kahvin sokerimääriä tai margariinia ja juustoa. Ei niistä kuitenkaan NIIN paljoa tule :D Loppuilta kahvin voimalla, odotan innolla aamupainoa :P huomenna myös kai taas muutaman kilsan kävelylenkki + treenit, toivottavasti tämä hyvä putki jatkuu,
Mielestäni on kyllä aina lievää itsensä huijausta jättää jotain laskematta siksi "ettei se nyt ole paljon mitään"... (: tuleehan margariinista ja juustosiivusta kuitenkin saman verran ja jopa enemmän kaloreita kuin itse hapankorpussa on.
VastaaPoistaMUTTA, en nyt todellakaan liputa kalorinlaskennan puolesta, paremminkin haluisin sanoa, että anna ihmeessä kehollesi enemmän ravintoa, ja kiinnitä huomiota mieluummin ruoan laatuun kuin määrään. Tiedän sen, ettei tää juttu (terveellinen syöminen ja oman kehon hyväksyminen) ole _ollenkaan_ niin yksinkertasta.... Mutta en tunne ketään rajusti laihduttanutta ihmistä, joka ei katuisi sitä 5 tai 10 vuoden päästä, ehkä jopa kaikista asioista eniten, kun katsoo elämäänsä taaksepäin.
Jos laitat nyt tässä vaiheessa elämää koko kropan sekaisin hardcore-laihdutuksella, niin tulet valitettavasti tappelemaan sen asian kanssa koko sun loppuelämän ajan :< Ei siitä välttämättä ikinä pääse yli 100%, vaan vaarana on, ettei keho enää koskaan suhtaudu ruokaan normaalisti, puhumattakaan siitä, millaista helvettiä se henkisesti on... Sitä on niin mahdoton uskoa, kun kaikki on vielä suhteellisen hyvin! Mutta siinä kohdassa kun karu totuus alkaa valottua, on jo väistämättä myöhäistä (muutenhan kukaan ei katuisi). Joten ole armollinen itellesi♥ Sulla on koko elämä edessä, eikä paino oo sen ykkösasioissa, ei edes top5:ssa.
Haluisinkin haastaa sut miettimään, mitä ihan oikeasti haluat elämältä. Ei alipaino ole sen arvoista, että kaikki muu kannattaa heittää hukkaan.
Oot varmasti oikeessa, mutta toisaalta se hyvä puoli että jätän laskematta niim kroppa saa juustosta kalsiumia sekä margariinista vähän rasvaa. Jos laskisin ne mukaan niin varmasti ahdistuisin kalorimäärästä ja jättäisin ne päällisetkin pois.
VastaaPoistaEi mulla vielä oo elämä laihdutuksen takia muuttunut, monellahan kaverisuhteet kariutuu yms mut ei mulla, mä nään kavereita yhtä paljo ku ennenki, ja ne on ehkä ykkösasia mun elämässä. Enpä mä oikeestaan muuta elämältä haluakaan, en tahdo tehdä töitä, en tahdo lapsia vielä moneen vuoteen, ja tällä hetkellä oon ihan tyytyväinen elämääni, eikä laihdutus oo tuonut mitään negatiivista siihen. Mulla paino on tällä hetkellä ykkösasiana, kun oon tarpeeksi laiha (en tosiaan luuranko, sellainen en halua olla) keskityn muihin asioihin painon ylläpitämisen lisäksi.
Sori voi olla sekava kommentti, puhelimella kirjotan :D