tiistai 1. huhtikuuta 2014

Sortuminen

Otsikko kertoo kaiken....karkkia, sipsiä, popparia......damn.

Nyt vaan ällöttää...onneks muuten en oo tänään syöny ku yhen leivän ja juonu kahvia, limunki korvasin vissyllä.

Lähdin kauppaanki iha vaa noitten herkkujen takii, tavallaan ei ollut ees hetken mielijohde, vaan kerkesin ajatella asian moneen kertaan, ja silti en estäny itteeni. Liian huono itsekuri.

Tein onneksi eilen illalla kotona punnerruksia, vatsoja jne ja nyt lihakset huutavat hoosiannaa.

Huomisen yritän paastota. Käyn tallilla, se kuluttaa vähäsen, etenkin jos en syö ennen sinne lähtöä. Pitäis siivota...ja tiskata. Ja liikkua... paljokoha vaakaki näyttää?

54.1 kg, ei niin paha kuin oletin, mutta silti inhottaa.

Vilkasen itteeni peilistä, nään vaan paksut jalat, pömppömahan ja jenkkakahvat....oon koko ikäni haaveillu laihasta vartalosta, kattonu ihania vaatteita ja todennu et vaate ei istu niin kuin mallinukella jonka päällä se näyttää kauniilta, kadehtinu hoikempia kavereita, niiden päällä kaikki näyttää hyvältä. Haluisin litteen vatsan, jotta voin huoletta kulkea napapaidassa kesällä...ja kesään on enää pari kuukautta.

Vilkasen herkkujen jämiä olkkarin pöydällä.... oksetus .Haluun laihtua....

Tähän on pystyny moni muuki, miksen mä?

Kohta varmaa pakko laittaa ponnari käteen, ja näpäyttää jos herkkuja tekee mieli. Mieli on vähä kahen vaiheilla. Oon terve, normaalipainonen, raha-asiat ihan ookoosti, rakastava perhe, poikaystävä, lemmikkejä, kiva kämppä, loistavat kaverit... luulisi riittävän?

Ja silti haluaisin "sairastua" ja olla syömättä, laihtua, kuulla ku kaverit kattoo ja sanoo "jösses oot laihtunu" tai kesällä "mäki haluun noin litteen vatsan"....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti